maanantai 7. joulukuuta 2015

CHRISTMAS ARRIVED



Nyt on joulukuusi laitettu kuntoon. Tänä vuonna hotelli on todella panostanut jouluun, viime vuonna ei niinkään koristeita nähty, mutta tänä vuonna onkin sitten senkin edestä. Ensimmäiset joululaulut kajahti pari iltaa sitten kun olin yövuorossa. Vähän haikea mieli tietenkin, aika yksinäistä aikaahan joulu on. Kämppis on poissa seuraavat kolme viikkoa, päivät kuluvat ainoastaan töissä. Yhden joulusukan kävin ostamassa, mutta sukka oli tyhjä vielä aamulla. 

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

FERRARI WORLD





Myönnettäköön, että vähän jännitti, kun odotettiin vuoroa Formula Rossan kyytiin, maailman nopeimpaan vuoristorataan. Yksi turvavyö lantion yli ja kaide siihen päälle ei herättänyt liikaa luottamusta, mutta ei nyt varsinaisesti ollut mahdollisuuksia valita, minkälaisen istuimen ja turvavälineet haluaa. Olin niin sumussa koko matkan ajan, että en edes tajunnut kun vaunu lähti ylöspäin. Vatsassa ei tosin tuntunut yhtään inhottavalta missään vaiheessa ja matkan lopussa oli vähän hölmistynyt olo. Ei se ollut ihan niin hurja kuin kuvittelin. Nopea, mutta ei niin, että puolet sisuskaluista olisi jäänyt matkan varrelle. Vuoristorata-ajelun jälkeen käytiin vielä toisessa laitteessa ja tietty syömässä. Päivä meni ihan hullun nopeasti. Seuraava vapaa taitaa olla sunnuntai, ei millään jaksaisi odottaa.

tiistai 17. marraskuuta 2015

ABU DHABI MOSQUE





Ihan paras vapaapäivä oli. Sai vähän nollata aivoja. Otettiin aamubussi Abu Dhabiin tarkoituksena vierailla moskeijassa ja Ferrari Worldissa. Moskeija on yksi maailman suurimpia ja olihan se aika näyttävä. Sisällä vallitsee tiukka pukeutumiskoodi, joten kuten muutkin päädyttiin hakemaan lainaburkat päälle. Ehdottomasti toisenkin vierailun arvoinen paikka. Mentiin aika kiireesti läpi. Molempia jännitti jo seuraava vierailukohde Ferrari Wordin maailman nopein vuoristorata, joten moskeijavierailu jäi vähän lyhyeksi. Yli vuoden jälkeen pääsin viimein Dubain ulkopuolelle ja kyllä sitä vähän harmitti, miksi en aiemmin lähtenyt. Vähän kaiholla katselin Abu Dhabin vihreyttä. Kaupunki teki niin upean vaikutuksen, että mielellään muuttaisin sinne. Ihmismassat ja betoniviidakot, mitkä Dubaissa ovat arkipäivää olivat tipotiessään Abu Dhabissa. Minusta kaupungissa vallitsi tietty rauhallisuus ja vihreys, jota on jo tullut ikävä. Palataan seuraavaksi Ferrari maailmaan. Oli kyllä sellainen tuulitukka, kun astuin ulos vuoristoradasta.

lauantai 14. marraskuuta 2015

BACK AGAIN

Sellanen tauko sitten. Venähti vähän tarkoitettua pidemmäksi. Elossa ollaan, vaikka välillä tuntuu, että juuri ja juuri. Viime aikoina työ on mennyt ihan hulluuden puolelle. Ei voi enää edes haaveilla 9h työpäivästä. Oon kyllä suoraan sanoen ihan loppu. Sisäiset patterit tarvitsisivat viikon latausta, että päästäisi edes 50%. Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella ollaan kiinnostuneista työkuvioista. Ei mennyt ihan kuin elokuvissa. Hienosti oli jalka oven välissä kahteen paikkaan, jota jännitin loppumetreille asti. Maanantai olikin sitten pettymyksien päivä, kun molemmat ovet sulkeutuivat samaan aikaan. Kyllähän se tappio kirvelee, mutta ei kai tässä muu auta kuin uutta hakemusta kehiin. Kyllä se onni vielä joskus potkaisee.

Viimeiset kaksi/kolme viikkoa ovat olleet kyllä heittämällä elämäni kiireisimmät, stressaavimmat ja työntäyteisimmät viikot. Maanantaita odotan kuin kuuta nousevaa. Vapaapäivät ovat kyllä ihan parasta parsaa. Ehkä jopa viimein pääsen Abu Dhabiin hurauttamaan vuoristorataan ja tutustumaan yhteen maailman isoimmista moskeijoista. Jännää. Yritän nyt vähän tsempata täällä blogin puolella, vaikka välillä vähän väsyttää on silti mukavaa tulla kirjoittelemaan kuulumisia.  

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

DOLPHIN BAY

Eikö kuva kerrokkin enemmän kuin tuhat sanaa. Tässä ainakin. Aivan huikea kokemus. Varattiin elokuun lopulla paikat Delfiini seikkailuun. Paikkana toimi Atlantis hotellin Dolphin Bay. Ensin pidettiin lyhyt johdanto delfiineihin, jonka jälkeen laitettiin märkäpuvut päälle ja pulahdettiin samaan altaaseen delfiininien kanssa. Meidän ryhmässä oli 4 henkilöä, joten jokaiselle riitti aikaa ensin halaukseen, sitten pusuun, tanssiin, pyörähdykseen ja lopuksi vatsauintiin. Ensimmäisen kerran kun delfiini ui lähelle vähän jännitti koskea. Pinta oli hyvin liukas, mutta hyvin pehmeä. Jotenkin myös delfiinin koko yllätti, ainakin tämä kyseinen herra oli hyvin iso kooltaa. Ikää kaverilla oli 15 vuotta ja monta delfiinivuotta vielä jäljellä. Aika meni kuin siivillä. Ohjelman lopuksi nähtiin vielä huimia hyppyjä monen metrin korkeuteen. Voisin silittää näitä vaikka joka päivä. Harmi, että kuvat olivat ihan mielettömän kalliita, joten piti tiivistää yhteen, mutta tämä kuva on sitäkin arvokkaampi.

Nyt yritän päästä sängystä ylös ja suihkuun. Yövuoroviikko alkaa taas. Yritän kirjoitella vähän lisää lomasta ja suunnitelmista piakkoin. Mutta kerrottakoon, että siellä kotikulmilla ollaan valmiina. Loma alkaa 15.10. ja ajattelin suunnata kotiin. Suunnitelmat on vähän muuttuneet, sillä huhu kertoo, että kolmen kuukauden irtisanomisaikaa ollaan muuttamassa yhteen kuukauteen, joka helpottaa jatkon suunnittelua huomattavasti. Mitään päätöstä en ole vielä tehnyt, että mitä seuraavaksi, tässä on vielä hyvin aikaa miettiä, mutta kivi on vierähtämässä sydämeltä jos kyseinen huhu pitää paikkaansa.

maanantai 7. syyskuuta 2015

ALIVE IN THE NIGHT

Juuri tältä on tuntunut viime päivät. Paitsi että yövuoroviikko on jälleen alkamassa. Meitä on kertakaikkiaan niin vähän töissä, että joka kolmas viikko on yövuoroja. Miltä yövuorot sitten tuntuu? Ensimmäinen yö menee aina kuin hujauksessa, väsymystä ei ehdi edes tuntea. Toinen yö on yksi tuskien taival. Aamu seitsemältä aika on pysähtynyt ja vielä pitäisi tunnin verran jaksaa. Pahinta on kun aamu kahdeksalta vielä on töitä jäljellä ja yö senkun pitenee taas tunnilla. Kun aamu kymmeneltä  viimein saapuu kotiin nukkumaan tuntee kyllä antaneensa kaiken. Toisen yön jälkeen kello soi iltapäivä viideltä. Ei harmainta aavistusta onko nyt yö vai päivä vai nukkuiko sitä pommiin. Kolmas yö jatkuu samaan tahtiin. Kävelevä zombi syö, käy suihkussa ja suuntaa tiensä kohti töitä. Neljäs yö koittaa. Elämä tuntuu voittavan ja unirytmi on tasaantunut. Aamu kymmeneltä nukkumaan, viideltä iltapäivällä ylös. Viides ja kuudes yö menee hujauksessa. Sitten koittaa vapaapäivä ja maailman isoin taistelu vaihtaa unirytmi takaisin. Ensimmäiset päivät vähän unettaa, mutta parin päivän jälkeen jälleen maailma kirkastuu pariksi viikoksi jonka jälkeen yövuoroviikko on jälleen alkamassa. 

Vielä on kuitenkin pari päivää jäljellä elämää päiväsaikaan ja suunnitelmat sitäkin paremmat. Delfiiniuinti -40% alennuksessa!! Mulla ja kämppiksellä ei nokka kauaa tuhissut kun tarjous kilahti sähköpostiin. Keskiviikkoa odotellessa!!! 

tiistai 25. elokuuta 2015

CONRAD

Netti on ollut muutaman päivän hieman yhteistyöhaluton, mutta toivottavasti se tästä lähtisi taas toimimaan. Vapaapäivää vietettiin yhdessä Hilton -ketjun hotellissa Conradissa, allaspäivä. Hotelli sijaitsee World Trade Centerin metro-aseman kupeessa keskustassa ja täytyy kyllä sanoa, että oli ihan megahieno paikka. Itse allas sijaitsee kuudennessa kerroksessa, eikä todellakaan tehnyt tiukkaa mahtua, vaikka allas-alue ei itsessään ole kovin iso. Maailman mukavin aurinkotuoli, 37°C, uima-allas ja cokis. Oli ihan ok oltavat. Nyt onkin sitten hyvä pakertaa 9 päivää putkeen aamuvuoroja. Aamuvuoropäivät on rankkoja päiviä. Ylös klo 04:50, pienet nokkaunet bussissa, työtä, työtä, työtä, kotiin, tietokonehetki, pieni jumppahetki, ettei ihan lössähdä ja nukkumaan noin klo 22. Seuraava vapaa on vielä hyvin kaukainen ajatus, haluaisin niin kovasti käydä Abu Dhabissa ja Ferrari World huvipuistossa, jossa on maailma nopein vuoristorata. Toivottavasti pian!

maanantai 17. elokuuta 2015

GOOD MORNING DUBAI

Hyvää huomenta täältä suunnalta. Oikeastaan on jo iltapäivä, mutta heräilen juuri yövuoron jäljiltä. Yksi yö jäljellä ja takaisin iltapäivävuoroon. Itse asiassa myönnettäköön, että nautin suuresti yövuorosta. Ihana vastakohta päivälle, jossa koko ajan sattuu ja tapahtuu. Bonuksena aina silloin tällöin sattuu upeita auringon nousuja, kuten tänä aamuna. Huomenna onkin sitten vapaapäivä. Se taitaa mennä tosin nukkuessa iltapäivään ja korjaillessa unirytmiä. Pari päivää menee yleensä, että saa unirytmin korjattua.

Uusi viikko, uudet kujeet. Katsotaan mitä viikko tuo tullessaan.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

AQUAVENTURE

Heipsan!

Viikot vaan vierii ihan hullua tahtia, mutta silti jokainen päivä tuntuu yhtä pitkältä kuin elefantin raskausaika..Synttärit meni yllättäen töissä, mutta eilen juhlistettiin senkin edestä. Kävimme vähän clubeilemassa Zinc nimisessä yökerhossa Crown Plaza hotellissa, jossa oli lauantaina hoteliers night eli minkä tahansa hotellin työntekijöille -50%. Hauska ilta ja hyvää musiikkia.

Tänään suunnattiin Atlantis hotellin vesipuistoon Aquaventureen. Ja koska ollaan sellasia pennin venyttäjiä niin meillä oli mukana synttärikuponki(ilmainen sisäänpääsy) emiraattien ID kortti (alennettu hinta) sekä -10% hotellidiili. Okei, kaikki alennukset ei olleet yhdistettävissä, mutta kaikki oli silti pakattu mukaan eikä tarvinnut maksaa järkyttävää 310AED sisäänpääsyä.

Puisto oli paljon isompi kuin Wild wadi, joka testattiin aikaisemmin kesällä. Itse pidin vesipuistosta kovasti. Kamera jäi oikeastaan kassin pohjalle, kun se oli hieman epäkäytännöllinen kaikissa vesiliukumäissä ja kellunnoissa. Yhden kuvan ehdin silti napsaista juomatauolta. Ei nyt varsinaisesti kohdistunut itse vesipuistoon tämä kuva, mutta myös ranta kuuluu tähän jättimäiseen vesipuistoon.

Nyt uni painaa silmää niin, että on lähdettävä nukkumaan. Hyvät yöt sinne

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

HELLOUU

Täällä ollaan, elossa vielä..

Viimeiseen kuukauteen en olekkaan tehnyt mitään muuta kuin kulkenut väliä työ-koti-työ. Se on jotenkin imenyt kaikki mehut. Tiedän, että pitäisi tehdä jotain muutakin niin mielikin vähän virkistyisi. Ajattelinkin ensiviikolla sitten repäistä ja varata Conrad -hotellin vapaapäiväksi henkilökuntahintaan. Allaspäivä, poreallas, spa, uima-allas ja ruokaa, joka maistuu jollekkin muulle kuin pastalle. Lopetin muuten tässä joku aika sitten pastan syönnin. Ei vaan kerta kaikkiaan enää pysty. Vaihtoehtona tälle on salaatinlehtiä, tomaattia ja kurkkua. Ensimmäisen viikon elin niin kovassa nälässä, mutta jossain vaiheessa se sitten helpotti ja nyt riittää aamupala ja tuo yksi kurkku/tomaatti/salaattiannos per päivä. Noin kerran viikossa tarjolla on jonkun sortin lihaa, jolla täytän lautasen kun sellainen ateria suodaan ja tietenkin vapaapäivänä syön ulkona. En tiedä johtuuko kaikki väsymys siitä, että ruokailu on jotenkin niin vaikeaa ettei oikein saa energiaa mistää vai työvuoroista, jotka hyppää illasta aamuun ja yöhön vuoroperää.

Tulevaisuuskin on mietityttänyt viime aikoina. Mitäs sitten tämän vuoden jälkeen. Viihdyn todella hyvin töissä ja asiat on on ihan mallillaan täällä, mutta tässä asemassa olen kerta kaikkiaan jumissa. Miksi ihmeessä kuluttaisin toisen vuoden samassa asemassa. Olen oppinut tämän vuoden aikana ihan mielettömästi ja silti supervisoreillani on vielä paljon opetettavaa minulle, mutta jossain sisimmässä sitä kaipaa uusia haasteita. Mitä ne sitten on, siitä ei ole mitään hajua. Onhan tässä toki aikaa selvittää, enkä aio irtisanoutua ennen kuin tiedän, mitä tai mihin suuntaan seuraavaksi haluan mennä.

Menipä mietinnäksi. Mutta mietin silti välillä myös hyvin pinnallisia asioita. Kävin yhdessä lempikaupassani Sephorassa. Voisin hypistellä kaikkea mitä siellä on vaikka kuinka monta tuntia. Koska loma on silti vielä edessä ja olen maailman tiukimmalla säästökuurilla mukaan lähti vain se välttämätön. Uusi ripsiväri Benefitiltä. Heti piti päästä testailemaan. Minä ja kämppikseni ollaan kyllä varsinaisia meikkihifistelijöitä. Kaikki uusi kiinnostaa ja tekisi niiiiiin mieli testailla. Mutta mutta..olen niin ylpeä itsestäni. Säästin tässä kuussa tasan puolet palkasta. Se kyllä tosin tarkoitti nimenomaan työ-koti-työ-nuku-toista tahtia koko kuun. Seuraava kuu tuskin tulee olemaan yhtä säästeliäs nimittäin synttäreitä olisi kiva päästä juhlistamaan jossain muualla kuin neljän seinän sisällä keskellä aavikkoa.

Poden hyvin huonoa omaatuntoa kun ei oikein ole löynyt energiaa kirjoittaa, mutta ehkä se tästä piristyy. Tässä kuussa kun en oikein tehnyt mitään. Ensi kuussa on jo niin monta suunnitelmaa, etten malta odottaa.

Hyvät yöt kaikille. <3

perjantai 10. heinäkuuta 2015

ATLANTIS

Hellurei!

Ramadan on kohta ohi ja 9 tunnin päivät häämöttää jälleen. Sitä ennen pitää ottaa ilo irti lyhyistä päivistä. Käytiin Atlantis hotellissa tässä menneellä viikolla tutustumassa heidän ruokamaailmaa. Ilta alkoi Iftar illallisella ja jatkui kansainvälisellä buffetilla. Auringon laskiessa kaikki Ramadania viettävät saavat syödä viimein illallista. Tämä kyseinen illallinen, jonka tarjoilu täällä alkaa klo 19:15 sisältää vaikutteita arabikeittiöstä. Atlantiksessa tosin oli tarjolla Iftarin aikaa jo hyvin kansainvälistä ruokaa. Kaikkea, mitä saattoi kuvitella. Jo ensimmäisen kierroksen kohdalla tuntui, että vatsa paisui kolme kokoa. Niin siinä käy, kun saa syödä niin paljon kuin napa vetää -ja vähän enemmän.

Atlantis on yksi Dubai mielenkiintoisempia hotelleja. Siitä joko tykätään tai ei. Henkilökohtaisesti voin yhtyä mielipiteeseen, jonka mukaan kyseinen hotelli on kuin sirkus. Sieltä löytyy kaikkea: vesipuisto, akvaario, delfinaario, ravintolaa kaikkeen makuun, ostoskatu ja tietenkin yli tuhat hotellihuonetta, 1500 mikäli oikein muistan. Kävimme kokeilemassa heidän all day dining-ravintolaa Kaleidoscopea, joka tosiaan oli vain yksi monista ravintoloista. Rakennus itsessään on valtava ja massiivinen. Ei todellakaan jää keneltäkään Palm Jumeirahiin suuntavalta näkemättä. Varsinainen turistinähtävyys jo itsessään. Ajamme joka päivä hotellin ohi ja yhtenäkään kertana hotellin edusta ei ole ollut tyhjillään turisteista. Joka ikinen hetki hotelli ikuistetaan johonkin kameraan.

Itsekkin nappasin pari kuvaa ennen kuin jatkoimme matkaa sisälle.

Sisällä hotellia meitä odotti valtava aula. Vastaanottoon oli vedetty köydet jonutusta varten. Suht mielenkiintoinen ratkaisu, mutta ehkä tarpeellinen, koska ihmisiä riitti. Vaikka Ramadanin aikaan koko Dubai on hiljainen, tässä hotellissa tuskin koskaan on hiljaista. Selvitimme tiemme (jonon kautta tietenkin) syömään. Ruoka oli hyvää, ei valittamista. Kaikkea kaikille.

Pois lähtiessä pidin silmällä jos sattumalta vastaan olisi tullut pankkiautomaatti, tulihan se. Jos jotakuta ei huvita nostaa seteitä voi vaihtoehtoisesti nostaa myös kultaharkkoja. Itselle tosin riitti ihan normi paperiseteli, mutta pidetään tämäkin vaihtoehto mielessä.

Nyt on aika mennä iltapesulle ja nukkumaan. Fiksuinta olisi valvoa tänään niin pitkälle kuin mahdollista. Huomenna alkaa nimittäin pieni yövuoroputki. Saattaa kuitenkin olla, että uni vie voiton tänä iltana ja huomenna sitten sattuu valvoa koko yö.


perjantai 3. heinäkuuta 2015

BARCELONA

Helou!

Takaisin täällä aavikon keskellä. Oli hieman outoa mennä takaisin töihin. Loma ohi ja paluu arkeen. Onneksi se oli kevyt paluu, nimittäin Ramadanin aikana muslimien työpäivä on 6h ja ei muslimien 7h, ainakin teoriassa siis.

Nyt on kuitenkin hyvä hetki palata hetkeksi Barcelonaan, yhteen Espanjan parhaimmista kaupungeista. Kaupunki on kuin tehty kameralle. Pieniä kapeita kujia ja tapasravintoloita. Miksi en asu tässä kaupungissa.. Onhan Dubaissakin kuvattavaa, mutta kyllä Barcelona on Barcelona. Tehtiin myös pieni päiväretki Costa Bravaan, Tossa del Mariin. Vesi oli kristallin kirkasta, vähän viileää Dubaihin verrattuna, mutta kykeni silti uimaan.









Nyt on taas uutta intoa päivitellä, kun kone ei sammahda kesken kolmannen kuvan tai aiemmin. Miten luksusta. Oltiin aikamoisia turisteja kamerat kourassa ja lenkkarit jalassa, reppu selässä talsittiin pitkin Tossa del Maria. Loma oli ihan liian lyhyt, meni ohi kuin hujauksessa, mutta niinhän se aina tahtoo mennä.

torstai 16. huhtikuuta 2015

HELLO BEACH!

Moips!

Heräsin taas vähän turhan aikaisin ottaen huomioon työvuoron, mutta minkäs teet kun uni ei enää tule. Käytiin pari päivää sitten rannalla ja kyllä tuntee jo, että lämpötila alkaa nousta. Vielä on kuitenkin suht mukava keli..Oon niin innoissani go pro kamerasta, että välillä oikein harmittaa kun työ vie niin paljon aikaa, ettei ehdi kuvata. Vesi on tällä hetkellä lämmintä, ihan kuin ottaisi lämpimän kylvyn. Saa nähdä miten korkealle lämpötila tästä lähtee kehittymään, mutta ehdottomasti kesä tekee tuloaan tänne.


tiistai 14. huhtikuuta 2015

GLOBAL VILLAGE

Hello!

Täpärälle meni, mutta ehdittiin vielä viimeisenä aukiolopäivänä käymään Global Villagessa. Puisto on auki suurinpiirtein marraskuusta huhtikuun puoleen väliin. Global Village on keskelle autiomaata rakennettu teemapuisto, jossa on huvipuistolaitteita ja ruokakojuja eri maailman maista. Jostain syystä Suomi ei ollut kuitenkaan edustettuna..

Otettiin ajelu maailman pyörässä, josta näkyi hyvin koko alue. Dubain tyyliin alue oli valtava.



Sisäänpääsy oli 15AED eli hyvin vähän. Se sopi erittäin hyvin, sillä tämä kuu menee reippaasti miinukselle, koska taas on läksiäisiä ja venematka tiimin kesken vielä tulossa.

Maailmanpyörään oli laitettu upeat värit ja ilotulitus kruunasi illan. Pyörässä hohtivat Arabiemiraattien lipun värit.

Tämä vapaapäivä on lähinnä mennyt online kurssien parissa. Syö kyllä pahasti avata kone joka viides minuutti. Suomessa toivottavasti saan koneen korjattua. Annoin loma-anomuksen eteenpäin. Elokuun 2. päivä olisi tarkoitus aloittaa kolmen viikon loma. Yhden viikon säästin vielä vuoden loppuu siltä varalta, että joku tulee käymään :)

lauantai 4. huhtikuuta 2015

CAMEL RACE

Kamelikilpailut ovat täällä!

Tarkoitus oli herätä kukonlaulun aikaan (yli puoleen yöhön venyneen työvuoron jälkeen) ja lähteä katsomaan kamelikisoja. Herääminen onnistui hyvin. Mutta sitten kävi niin kuin usein ennenkin. Taksikuskilla ei ollut harmainta aavistusta, missä paikka oli ja istuttiin taksissa yli tunti ja saavuimme kisapaikalla juuri kun kisat olivat aamupäivän osalta ohi. Seurasin taksimatkaa puhelimen navigaattorista ja pari kertaa huomautin, että ollaankohan menossa oikeaan suuntaan kun puhelin ohjaa aivan päin vastaiseen suuntaan. Taksikuski oli hyvin töykeä ja kehotti vain pitämään suumme kiinni. Lopulta taksikuski ymmärsi, että kisat ovat toisella stadiumilla kuin hän luuli.

Kamelikilpailut on jaettu kahteen osaan: aamupäivään ja iltapäivään, mutta työkaverilla oli tietenkin työvuoro iltapäivällä, joten ei siinä auttanut muu kuin lähteä ottamaan parit kuvat ja metsästämään taksia takaisin päin. Se osoittautuikin sitten aikamoiseksi ongelmaksi. Taksikuski, joka toi meidät kisapaikalle oli jo lähtenyt ja tuskin olisi meitä kyytiin enää ottanutkaan, sillä saatiin kunnon draama aikaiseksi maksusta, jonka piti olla kiinteä 50AED, mutta koska hän päätti viedä meitä väärälle radalle hinta pompsahtikin 120AED. Onneksi työkaveri oli sen verran kuumakalle, että haistatti moiselle pyynnölle pitkät. Ärsytti oikein taas itseni puolesta, että annoin sen verran periksi, että annoin 10AED extraa. Ohjeet olivat hyvin selkeät minne mennä, mutta näitä kuskeja aina välillä sattuu, että vaikka varmistat tuhat kertaa, että tietäähän taksi minne mennä, puolessa välissä matkaa aletaan käydä keskustelua, että missähän kyseinen paikka sitten onkaan.

Noh, anysay takaisin siihen, että emme löytäneet taksia takaisin. Paikka oli keskellä aavikkoa, joten taksin soittamisen saattoi unohtaa. Ohi ajoi autoja, jotka tarjosivat kyytiä, mutta kieltäydyimme aina. Lopulta ei vain ollut muuta vaihtoehtoja. Keskeltä aavikkoa ei vain päässyt pois. Ei turistin turistia mailla halmeilla. Ei informaatio taulua, ei ristin sielua joka puhuisi englantia. Lopulta oli pakko pysäyttää vastaantuleva auto. Puolessa välissä matkaa huomautimme, että olisikohan mahdollista ottaa suunnaksi Dubai, sillä olimme hyvää vauhtia matkalla aivan päinvastaiseen suuntaan. 40 min ajomatkan jälkeen Burj Khalifan torni alkoi lähestyä. Sitten auto pysähtyi ja kuljettaja avasi oven ja sanoi, että haluaa ottaa valokuvan. Sillä sekunnilla tiesin, mitä on tapahtumassa. Keskellä moottoritietä ei oteta valokuvia. Kipusin pois autosta ja tuli kyllä sellainen tarjous, että olin valmis ottamaan kunnon kunfu otteet käyttöön. Huusin työkaverille, että nyt ulos autosta. Onneksi tilanne ratkesi ja auto jatkoi matkaa ilman meitä. Siitä jatkettiin sitten matkaa jalan. Mieletön munkki kävi, että parin minuutin kävelyn jälkeen normitaksi pysähtyi poimimaan meidät tieltä. Vaikka Dubai on yksi turvallisimmista kaupungeista, tämä sai kyllä karvat pystyyn.

Sellaista tänään.

Onneksi kamelien näkeminen vähän lämmitti tätä huonoa vapaapäivää. Iltapäivästä saatiin vielä kokea yksi toivoton taksikuski, jolla oli kolmas työpäivä menossa. SIllä sekunnilla kun selvisi, ettei hänellä ollut aavistustakaan, missä asuntomme sijaitsi maksoimme ja kävelimme takaisin taksitolpalle. Välillä ottaa niin aivoon, että asumme julkisen liikenteen ulottumattomissa ja taksi on ainoa vaihtoehto sivilisaation pariin.







tiistai 24. maaliskuuta 2015

JBR

Heipsan täältä sängyn pohjalta.

Juuri heränneenä, eilisestä selvinneenä. Päivät on olleet rankkoja. Toissapäiväinen vapaa meni hujauksessa. Löysin kameraan uuden laturin, joten taas voidaan jatkaa kuvailua. Jostain syystä kamera ei ota virtaa tietokoneesta. Tarkemman googlettelun jälkeen muutamat muutkin olivat tulleet samaan tulokseen. Latauslaite oli kaikista halvin ja kämäsin, mutta 20 minuutin vääntämisen jälkeen sain sieltä sen verran virtaa ulos, että akku on taas plussan puolella.

Aikaisemmin viikolla pysähdyttiin JBR rantakadulle. Jumeirah Beach Residence. Menossa oli 3D taidetapahtuma.



                                       
Kaksi viikkoa on saanut nauttia aamuvuoroista, nyt alkaa taas jojoilu iltapäivä/yö/päivävuorojen välillä. Se vaatii veronsa.

Käytiin lauantai iltana syömässä Meat & Co ravintolassa. Näköalat on mitä parhaimmat. Saatiin hyvä pöytä suoralla näköalalla Burj al Arab hotelliin. 

tiistai 17. maaliskuuta 2015

BACK IN THE GAME

Terppa!

Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta. Syynä on muutto ja se, että nettiasentajaa ei kuulunut eikä näkynyt koko aikana uuteen huoneeseen. Nyt on iso huone, iso kylppäri, ja tilaa liikkua. Ei tarvitse asua enää kuin sillit purkissa. Olipa luksusta kun alusvaatteetkin pystyi jaottelemaan eri laatikoihin.

Aloitetaan kuitenkin kuukauden ehdottomalla kohokohdalla: PESUKONE! Ei lisättävää.. En voinut uskoa olevani näin onnellinen, että vihdoin se on täällä asennettuna. Ostettiin kone vähintäänkin epäilyttävästä intialaisostoskeskuksesta, eikä hintakaan ollut sieltä halvimmasta päästä. Kyllä sitä vähän epäilytti, mutta viimein kone saapui. Oikeastaan asentajat saapuivat ensin, mutta koska koneesta ei vielä näkynyt jälkeäkään asentajat lähtivät eteempäin. Kone saapui seuraavana päivänä ja onneksi asentajatkin palasivat.


Vähän ehdin ottaa huoneesta muutenkin kuvia, mutta sitten kameran akku loppui. Jostain syystä kamera ei ota tietokoneesta virtaa, että seuraavassa kuussa pitää löytää laturi kameraan.


Mulla on jonkin verran kuvia varastossa, mitä en ole vielä ehtinyt julkaista, palataan  niihin pian. Tämä ilta on pyhitetty tälle lautaselle ja online kursseille. Deadline taisi mennä jo ajat sitten, joten parempi ryhtyä hommiin.


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

SPIDERWOMAN

Heippa!

Seinäkiipeily -tehty

Lähdettiin töiden jälkeen valloittamaan World Trade Centerin läheisyydessä sijaitsevaa kiipeilyseinää. Tajuttiin vasta töistä lähtiessä, että ilma oli jo vähän viilentynyt ja itseasiassa oli ehkä himppasen kylmä ja tuulinen ilma. Eipä siinä mitään, mutta seinä sijaitsi tosiaan ulkona. Käveltiin vähän epäilevinä seutua läpi, eikä seinää meinannut millään löytyä. Tuhannen kysymyksen jälkeen päädyttiin viimein oikeaan paikkaan. Vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin kokeilemaan.



Kaikki ajatukset siitä, että olisi kylmä kaikkosivat heti ensimmäisen kiipeilyurakan jälkeen. Paikka oli hyvin pilvenpiirtäjien suojassa. Kädet olivat tietenkin aivan hapoilla ensimmäisen kiipeilyn jälkeen. Seinän korkeus oli 15m. Huipulle kiipeämisen teki hankalaksi pieni notko seinässä, jossa seinä kallistuu.
Tähän jäin toisella kerralla jumiin, eikä auttanut muu kuin tulla alas. Kiipeily oli yllättävän rankkaa. Alas tullessa tuntui kuin olisi juuri juossut 10km. 

Kolmas kerta oli onnistunut ja pääsin rämpimään kallistuksen yli. Voittajafiilis!

Nyt on kiipeilystä toivuttu. Tänään on ensimmäinen yövuoro, jaiks. Ensimmäisen virheen tein eilen illalla, kun menin nukkumaan aivan liian aikaisin, että tänään aamulla heräsin kahdeksalta. Ei näin. Kolme yövuoroa putkeen, näiden jälkeen vapaapäivä menee sitten nukkuessa ja paluu takaisin päivävuoroon odottaa.

lauantai 21. helmikuuta 2015

SAND STORM

Moips!

Ei ollu välttis ihan mahtavin idea ikinä jättää ikkuna auki päiväksi, jolloin hiekkamyrsky saapuu kaupunkiin..Vaikka lämpötila ei juurikaan vaihtele niin silti voisi alkaa seurata sääkarttaa, ettei vastaisuudessa tarvitse 10 tunnin työpäivän jälkeen siivota kämppää lattiasta kattoon. Onneksi tänään on vapaapäivä, mutta päivän aktiviteetti taitaa olla ostoskeskus ja pari tavaraa sieltä.

iPod on kokenut mystisen katoamisen ja pari kertaa olen kääntänyt huoneen yli ja ympäri tuloksetta. Tällä palkalla ei varsinaisesti viitsi hukata yhtään mitään. Varsinkin kun mietinnän ja pohdinnan ja mietinnän ja pohdinnan jälkeen viimein hain oman kappaleeni tästä kamerasta

Go pro Silver 4. Kamerasta puutuu vielä keppi, mutta muuten se on käyttövalmis. Ai että, en malta odottaa, että pääsen kuvailemaan tällä. Toivottavasti seuraavana vapaapäivänä joku muukin on vapaalla niin päästää kokeilemaan. Ensimmäiseksi vien tämän veteen. Vesi on täällä rannassa todella kirkasta ja noh, sinistä, joten kuvien pitäisi olla super hyviä. Kuvassa on muuten myös terveisiä Ikeasta. Meidän uusi ruukukasvi Rufus. Se oli ensimmäisenä tulilinjalla, kun hiekkaa alkoi sataa sisään. Se sai illalla pienen hörpyn vettä (ja ettei vain huonekaveri olisi antanut sille myös kulauksen kaljaa) lohdutukseksi päivän koettelemuksistä. Pöydällä näkyy vielä pieni pölykerros noin viiden pyyhinnän jälkeen.

Maanantaille varattiin aika seinäkiipeilylle töiden jälkeen. Kyseessä on tunnin mittainen intro seinäkiipeilyn saloihin. Siitä lisää myöhemmin.

Seurailin uutisia yöllä. Marina Torch Tower, yksi Dubain korkeimmista asutuista pilvenpiirtäjistä paloi yöllä aika näkyvästi. Onni onnettomuudessa, kaverini olivat juuri muuttaneet tornista vastapäiseen. Tänään tie vie alueen ohi, katsotaan minkälaista vahinkoa tulipalo sai aikaan.

Mutta mutta...tällaisin sääterveisin täältä. New Yorkissa tulee lunta, Lontoosa sadetta, Suomessa räntää..meillä hiekkaa





tiistai 10. helmikuuta 2015

BOUNCE

Huomenta!

Heräsin kukonlaulun aikaan eikä uni oikein osu enää silmään. Työvuoro alkaa vasta viideltä iltapäivällä, joten nyt on hyvää aikaa käydä läpi kuvia eiliseltä. Käytiin trampoliineilemassa Bounce urheilukeskuksessa, joka on Dubain suurin sisätrampoliinihalli. Paikkakin sattui olemaan suhteellisen lähellä Al Quoz alueella. Varattiin töiden jälkeen liput ja käytiin vaihtamassa vaatteet.

Innostuin jo ovella vähän kuivaharjoittelemaan. Itse keskus oli suhteellisen iso ja tilaa riitti. Kaikki kuvat näyttävät tosin aavekuville, kännykän kamera ei ihan pysynyt perässä, mutta muutama sinnepäin kuva löytyy








































Mieli teki ehdottomasti kokeilla volttia, mutta sairaalareissu kävi mielessä, joten hillitsin itseni. Tuskin pomokaan arvostaisi kauluria niskan ympärillä. Yhden hypyn alastulossa tosin oli toivomisen varaa ja tänään selässä on oikein mukava tappotunne, mutta eiköhän se katoa kun tästä lähtee liikkeelle.

Pari viikkoa meni niin, ettei oikein jaksanut tehdä muuta kuin käydä töissä ja nukkua kotona, mutta nyt on taas uutta virtaa kokeilla kaikkea.

lauantai 24. tammikuuta 2015

WHAT'S UP?

Moipsan!

Aika päivitellä taas hieman kuulumisia. Mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut, arki rullaa mukavasti päivä kerrallaan. Otin vapaapäivästä hyödyn irti ja kävin kampaajalla värjäämässä tyven piiloon. Viimeksi hintaa kertyi 250AED. Tällä kertaa 460AED. Perinteisenä suomalaisena maksoin kaiken mukisematta, kävelin 2 kilometriä, pysähdyin ja mietin että pitäisikö sittenkin mennä takaisin ja kysyä, että hetkinen. Seisoin varmaan minuutin paikallani miettimässä kunnes päätin asian antaa olla. Seuraavalla kerralla varmistan ensin hinnan ja sitten istun penkkiin. 460AED on aika jäätävä hinta tyviväristä, etenkin tällä palkalla.

Ensi kuussa mikäli saamme hyvän service chargen eli palvelumaksun, joka maksetaan palkan päälle haluamme kokeilla helikopterimatkaa Dubain yllä.  Lento, johon olemme suunnitelleet menoa on 12 minuuttia. Ensi kuussa kun muutto toiseen huoneeseen varmistuu hankimme myös pesukoneen. Olen aivan viimeistä tippaa myöten täynnä yhteisiä pesukoneita, etenkin kun ilmoitustaululle ilmestyi luettavaksi uutisia, että huomio sänkypunkkeja liikkeellä viereisessä asuinblokissa. En tosiaan ota yhden yhtä riskiä, että nuo mönkiäiset päätyisivät tähän tai seuraavaan huoneeseen. Kaikki huoneet käytiin myrkyttämässä, mutta silti, ei kiitos enää yhteisiä pesuhetkiä.

Jos joku joskus langan toisessa päässä miettiin, miksen kirjoita töistä mitään. Kirjoitettavaa toki olisi, kaikenlaisia kömmähdyksiä ja tilanteita on tullut vastaan, mutta mutta, kaikki kirjoitettu täällä on julkista ja raja ylittyy helposti mitä voi sanoa ja mitä ei. Siksi olen pyrkinyt pitämään työn pois täältä lähes kokonaan. Tietenkin jotain kirjoittelen, koska onhan työ tällä hetkellä valtavan iso osa elämää.

Viime aikoina olen ottanut itseä niskasta kiinni ja raahannut itseni kuntosalille viikon jokaisena päivänä. 30 minuuttia juoksumatolla ja vatsalihastreeniä. Jää nähtäväksi miten kauan into kestää. Mutta ei hätää, olen kyllä pitänyt huolen, että tasapaino säilyy. Suklaata kuluu ihan samaan tahtiin kuin aina ennenkin. Ruuasta kun tuli puhe, taitaa kohta olla päivällisaika. Asuntolan ruokala on jotain niin sanoin kuvaamattoman kamalaa, että kannattaa lähteä muualle syömään. Ensimmäisen kuukauden valkoinen riisi meni alas. Nyt jo pelkkä sen näkeminen yököttää. Kyse ei ole nirsoilusta vaan siitä, että asuntolan ruokalan ruoka on niin huonolaatuista ja epäilyttävän näköistä että ei kerta kaikkiaan pysty. Salaatin lehdet ovat ruskeita, feta maistuu käyneelle. Onneksi hotellisapuska on ihan hyvää, siinä ei ole valittamista.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

AT.MOSPHERE

Heipsan!

Päätettiin sitten laittaa palkka sileäksi ja käydä ihmettelemässä Burj Khalifan yhtä ravintoloista At.mosphereä. Varattiin aika iltapäiväteelle. Käytännössä iltapaivätee sisältää mahan täydeltä ruokaa alkupaloista jälkiruokaan. Hinta oli aika kirpakka 580AED ikkunapöydällä, mutta kerrankos sen kestää. Euroissa hinta oli noin 135€. Näkymät oli kyllä sen arvoiset. Ravintola sijaitsee 123. kerroksessa Armani hotellissa.

Hissi meni ylös hujauksessa. Ylhäällä sitä jotenkin tajusi, että kaupunki on todellakin rakennettu keskelle aavikkoa. Kauas katsoessa kaupungin raja oli hyvin selvä, vain aavikko näkyi. En kyllä osaa sanoa kumpi oli veti pidemmän korren, maisema vai ruoka. Upeita molemmat.




Ja jälkkärit, nom nom


Nälkähän tässä tulee kun katselee kuvia. Kaupunki on pullollaan toinen toistaan mahtavampia ravintoiloita. Tiedän jo mikä on seuraavana listalla, kunhan ensi kuu koittaa.