torstai 22. joulukuuta 2016

MONTH IN A SUMMARY

Kuukausi pyörähti ohi ennen kuin kissaa edes ehti sanoa. Päällimmäinen tunne on ollut lähinnä helpotus, että vihdoin pääsen eteenpäin, vaikkakin Dubai on nyt jätettävä taakse. Kaksi vuotta on tuntunut melkein puolelta enemmän ja nyt kun lähdön hetki on ovella tuntuu lähinnä oudolta. Itse kaupungista pidän äärimmäisen paljon. Vaikka monet inhoavat tuskaisesta kesää, itseäni se ei haittaa yhtään. Päinvastoin, mitä kuumempi sen parempi, ei ainakaan ole kylmä. Tietysti kahteen vuoteen on mahtunut myös paljon kavereita, ja tietenkin kun kyseessä on Dubai myös paljon hyvästejä, koska mikään tässä kaupungissa ei ole ikuista. Pahimmat hyvästit on kuitenkin jätettävä tammikuussa. Niin vain vietin melkein kaksi vuotta yksin ja sitten vastaan käveli mies, jonka kanssa on hyvä olla ja kohta on sanottava hyvästit. Ei mee aina nallekarkit tasan. Onneksi suuriosa ystävistä on ehtinyt jo jatkaa matkaa, joten ihan kaikkia ei tarvitse hyvästellä.

Olen yrittänyt seurata lippuhintoja, mutta tammikuu näyttää aivan jäätävän kalliille, etenkin, kun matkustan kahden laukun kanssa. Onneksi Liisa kävi pyörähtämässä täälläpäin, joten sain yhden laukun hänen mukaan. Painostus käydä Saksassa vielä ennen töiden alkua on myös aika kova. Olisinkin halunnut lentää suoraan Berliiniin ja sieltä kotiin, mutta jotenkin Dubai-Berliini väli tuntuu olevan vielä kalliimpi kuin Dubai-Helsinki. Saa nähdä, olen yövuorossa koko viikon, joten huomenna yritän miettiä lippuasian loppuun.

Vielä on kuitenkin tekemistä jäljellä ja joulu ja uusivuosi tulossa. Yövuoro ei ainakaan osu kohdalle, koska nyt alkaa yövuoroviikko, mikä tahansa muu vuoro on ok, sillä tänä vuonna aion nähdä ilotulitukset aitiopaikalta. Ihan keskustaan en aio lähteä, sillä se on aivan liian tukossa, mutta Marina-alueella toivottavasti näkyy hyvin. Käytiin joulumarkkinoilla, vielä tekisi mieli käydä katsomassa toiset markkinat. Odottelen myös hotellin viimeistä silausta joulukoristeiden osalta ja otan sitten kuvat. Ostin myös itselleni joululahjan..se on vielä lyhennytettävänä, mutta kahden viikon sisään pitäisi valmistua. Jeiii, en malta odottaa.

maanantai 28. marraskuuta 2016

SOMETIMES IT IS OKAY TO DREAM

Välillä aamuisin tulee selailtua Pinterestiä ja erityisesti sydäntä lähellä on laukut. Tällä hetkellä ainoastaan unelmointi on mahdollista, mutta mahtavaa sekin. Kaikista pisimpään listalla olleista laukuista mukana on ollut yläoikean musta laukku, Celine minibelt bag. Yleensä tykkään eniten pienistä laukuista, mutta tuossa kyseissä laukussa on jotain mikä vetää puoleensa. Vaikka laukuista haaveilenkin mahtuu unelmalistalle yksi asuste, joka ei kuulu laukkukategoriaan. Sinä päivänä, kun työjahti loppuu käydään entisen kämppiksen kanssa ostoksilla. Molemmat ollaan samassa veneessä, sitten kun se päivä koittaa..Paljastettakoon se sitten.

Kuvat: kollaasi tehty Pinterest kuvista

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

ALL THAT SHINES AIN'T GOLD

Istuin hiljaa sormet näppäimillä viisi minuuttia ja yritin keksiä jotain hyvää sanottavaa viime päivistä, mutta mitäpä sitä valehtelemaan. Kuraa on satanut niskaan ja tuntuu, että mielenterveys on kovalla koetuksella. Loma on enää kaukainen muisto stressin ja paineen keskellä. Yksi vapaa ei ole tarpeeksi viemään kaikkea sitä pahaa mieltä pois, mitä saa kuulla jatkuvalla syötöllä. En vaan ole taikuri, joka saisi rakennusmelun loppumaan tai lisäkerroksia rakennettua. Yksi saksalainen pariskunta on ainut, mikä on saanut edes vähän hymyilemään. He kun jaksavat aina hymyillä ja tervehtiä, vaikka olisikin vähän huono päivä.

Omassa työssäni pääsen todistamaan lähes päivittäin, että kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa. Dubai on superlatiivien kaupunki, mutta harva silti on tietoinen kaupungin toisesta puolesta. Kaikki kaupungin taivaita hipovat pilvenpiirtäjät on rakennettu modernin orjuuden voimalla. Kullattujen Ferrareiden vieressä moottoritiellä näkyy vanha linja-auto, jossa ei ole ilmastointia ja joka vie työmiehiä rakennustyömaalle, jossa he viettävät seuraavat 12 tuntia hikoillen tuskaisessa kuumuudessa. Nämä miehet rakentavat huippukorkeita pilvenpiirtäjiä. Eivätkä nämä talot synny pumpulia puhaltelemalla. Rakennusmaa on kuin sotatanner ja sekös harmittaa Tami Turistia enemmän kuin mikään muu maailmassa.

Aurinko paistaa kaupungissa lähes aina. Mitä moni ei kuitenkaan tiedä on, että kun yhdistää jatkuvan kuumuuden ja kaupungin miljoonat autot, ei se ilmanlaatu vastaa Suomen metsien raikasta tuulta. Kaupungissa vallitsee usein vähän sumua muistuttava sakeus. "Kai tää ilma täst selkiytyy?" on yksi lempikysymyksistäni. Mitäpä siihen muuta toteamaan kuin, että "Inshallah" (Jos Jumala suo). Ja sitten on vielä se alkoholi. Kyllä, alkoholi on aivan jäätävän kallista ja sitä tarjoillaan yleensä hotellien yhteydessä olevissa ravintoloissa. Ei auta, vaikka Tami Turistin kaveria Teroa tämä kyseinen asia harmittaisi kilometrien päähän. Tämä on muslimimaa. Alkoholi on kallista. Piste.

Pahoittelut pienestä negatiivisuudesta. Mieli toivottavasti piristyy tässä parin tunnin sisään, kun nään mun entisen kämppiksen. Ollaan molemmat oltu vähän allapäin viime aikoina. Luultavasti suunnataan Paul'siin sipulisopalle parantamaan maailmaa. Nyt on sen aika.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

THROWBACK TO VIENNA

Pieni paluu Wieniin. Yleensä kun herään yövuoron jälkeen, olo on hieman tokkurainen. Hyvä aika avata tietokone ja järjestellä kaikkea, mitä se on syönyt. Tällä kertaa järjestelyn kohteena oli Wienin albumi. Koko viikko on mennyt sellaisessa horroksessa, ettei pahemmasta väliä. Mun kroppaa ei kerta kaikkiaan ole tehty niin, että mikään toimisi aamu viiden jälkeen jos takana on valvottu yö. Onneksi huomenna on maanantai. Aamu kahdeksalta odottaa kauan kaivattu vapaa. Ei ole mitään suunnitelmia, varmaan menee koko päivä nukkuessa. Yövuoroviikon jälkeen yleensä nukun koko päivän, syön ja nukun koko yön.

Kävin yksi päivä rannalla töiden jälkeen. Vesi on viilentynyt huomattavasti. Otin pienet torkut siellä ennen kuin keräsin kamppeet ja lähdin nukkumaan lisää. Ehdoton työetu on kyllä lähteä töistä ja mennä suoraan rannalle. Viime aikoina tosin kiinnostus on vähän lopahtanut ja purkkirusketus on ihan ok.

Tajusin tänään, että voin katsoa Designated Survivoria myös täällä Dubaissa, mistä on tullut ihan lempisarja tällä hetkellä. Ai että oli hubaa: Fazerin suklaata, lasi kylmää vettä ja tietokone auki. Kun tulin takaisin laukku oli pullollaan ruokaa. Kauhea ahmatti olen, kun puuropaketti on jo puolivälissä ja yksi Ässä-Mix pussi melkein syöty. Yritän säästellä parhaani mukaan, mutta kyllä niin usein tekee mieli kaikkea Suomesta tuotua, että aika mahdotontahan se on.

Tänään on myös Isänpäivä. Hyvää Isänpäivää kotiin! Toivottavasti lahjasta on apua. Ollaan kyllä sellasia rautakankia molemmat, että pienet joogaohjeet lienee paikallaan.

maanantai 7. marraskuuta 2016

PADDLE BOARDING, PART 2

Viime kerrasta taitaa olla kulut jo vuosi, kun viimeksi lähdettiin paddle boardailemaan. Sattui vapaapäivä heti kahden työpäivän jälkeen, joten oli mukavaa tehdä vähän jotain. Huomaa, että alkaa olla jo vaikea keksiä tekemistä vapaapäiville, yleensä sitä vaan siivoilee kotona tai menee altaalle tai rannalle. Päivä makoiltiin aurinkotuolissa ja illalla otettiin lauta alle. Meillä on pääsy sekä kajakeille että näille laudoille, jotain etuja edes. Tällä kertaa aallokko oli suht kova, joten seisominen laudalla oli aika hankalaa. Menihän se vähän steppailuksi ja sitten kuului iso molskis.

Työinto on vielä loman jäljiltä ihan kateissa. Tunnen, kuinka mua ollaan taas viemässä siihen kuplaan, jossa kaikki muu unohtuu ja on vain työ. Se on aika pelottava kupla, en oikeastaan aiemmin ollut edes huomannut sitä ennen kuin nyt palattuani. Ja kysymys kuuluu, haluanko elää sellaisessa kuplassa, en halua. Tapasin tänään pari vanhaa kolleegaa ja he jakoivat samat tunnelmat, on vaikeaa päästä pois. Yrittänyttä ei tietenkään laiteta, joten ei auta muu kuin sinnikkäästi jaksaa hakea, vaikka välillä tuntuisikin vähän toivottomalta.

Tänään alkaa yövuoroviikko. Kokkasin päivällä pastaa ja jauhelihakastiketta. Tämän illan missio on etsiä joku uusi resepti. Kun olen yövuorossa päiväsaikaan pitää itse kokkailla. Reseptikirjo on ollut ehkä vähän suppea aina, mutta olen valmis uusiin haasteisiin. Parsa on tämän hetken kiinnostuksen kohde. Parsaa voisi paistaa pannulla ja laittaa paistettua kalaa sen viereen. Odotan myös inspiraatiota uunin pesuun, jonka jälkeen makaronilaatikko voisi olla kova sana.

torstai 3. marraskuuta 2016

BACK IN DUBAI

Täällä taas. Huoh. En oo ehtinyt altailemaan ihan vielä vaan vanhoja kuvia, joita ei syyskuussa tullut julkaistua. Nyt näkee, miten huonossa kunnossa latvat oli, ehkä oli tosiaan aika käydä leikkaamassa ne. Tosiaan nyt kyllä yritän päivittää tätä blogia useemmin. Ehkä niiden kuvien ei sitten tarvitse olla niin hyviä, itse kun ehkä vähän sorrun siihen, että ei tää oo hyvä kuva ja sitten jää laittamatta.

Ostin varmaan koko tax-freen tyhjäksi kun lähin. Hauska juttu oli sitten se, että vain yksi käsimatkatavara lennolle. Se oli vähän myöhäistä siinä juuri ennen koneeseen astumista kuuluttaa moista. Oli kuitenkin mukana käsilaukkua, cabin bag ja tax-free kassit. Siinä oli sitten pientä aivojumppaa, miten saada kaikki yhteen. Pienellä (lue: isommalla kädellä) uudelleenjärjestelyllä kaikki sujahti yhteen. Ja hitot, kyllä takaa tuli monta jolla oli cabin bag ja käsilaukku. Yleensähän saa ottaa laukun ja käsilaukun, mutta en sitten tiedä mikä kuulutuksen idea oli, että vaan 1.

Lento meni hyvin. Taas oli tuuria, sain koko penkkirivin itselleni. Uni ei tosin tullut vielä täällä kämpilläkään vaan lähinnä vaan pyörin ympyrää. Heti aamutuimaan kämppikselle taisi iskeä pieni paniikki, sille tuli kiire tiskaamaan, kun aloin vähän kolistella ja ottamaan imuria esiin. Sitten se lähti töihin ja sanoi, että ett sitten siivoa, kun hänen pitää lauantaina siivota. Nyt on tietty koko kämppä puunattu, mitäpä muuta olisin sitten tehnyt.

Kävin vielä ruokakaupassa ja teki mieli soittaa kaveria kokkailemaan, mutta eipä ole enää ketään kelle soittaa. Vähän on ollut sellainen haikea fiilis. Kyllä kotona oli parasta. Edes viimeisen päivän lumisade ei haitannut. Illasta pääsinkin sitten taas kiinni lempipuuhaani täällä eli työnhakuun. Vielä kuului uutisia, että sitä St. Georgea ollaan sittenkin rakentamassa Helsinkiin, joka oli kyllä viikon paras juttu. Täällä jo kovasti odotellaan, että haku aukeaisi.

torstai 18. elokuuta 2016

BIRTHDAY

Blogi on pitänyt pientä hiljaiseloa viime aikona. Lähinnä johtuen siitä, että oikeastaan mitään ei ole tapahtunut. Synttärit oli ja meni. Ostin pienen lahjan itsellei Ladureesta. Kävelin rantakadun päästä päähän ja hiki oli sen mukainen. Ei ristin sielua kadulla, ainoastaan minä pungersin eteenpäin siinä tuskakuumudessa. Mutta löysin mieluisan avaimenperän. Euroopassa näitä ilmeisesti myydään parilla kympillä, täällä hintaan oli tietty lisätty Dubai -lisä, mutta olkoon. Myös synttäripaketti löysi tiensä perille. Suklaalevy oli syöty alta aikayksikön. Onneksi kohta loma jo häämöttää niin voi syödä toisenkin. Lippu on ostettu lokakuun 3. Täältä tullaan. Työssä tuli vähän takapakkia, täytyy saada harjoittelu järjestettyä toisella tapaa, mutta suunnitelma alkaa olla selvä, täytyy vaan saada viimeinen leima paperiin ja syyskuussa sitten aloitetaan. Tässä oli pientä pikaista päivitystä, kohta alkaa vuoro, pitää lähteä valmistautumaan. Palataan taas!

tiistai 26. heinäkuuta 2016

NIGHT SHIFT WEEK



Taas ollaan yövuorossa. On jotenkin koomista mennä nukkumaan aamuysiltä ja herätä puolenpäivän aikoihin aivan sekavana, mikä vuosi, mikä maa. Jatkan unia kolmeen asti, jonka jälkeen yritän nousta ylös ja puuhailla jotain. Illalla taas kömmin sänkyyn ja otan pienen lepotauon ennen vuoroa. Sitten on niitä päiviä, kun makaan sängyssä iltaseitsemään ja juuri ja juuri saan itseni raahattua suihkuun ja töihin. Tänään oli hyvä päivä ja nousin ylös kolmelta. Nyt kuitenkin nukuttaa aika lailla. Käytiin pari päivää sitten keilaamassa, vielä oli hyvin homma hanskassa ja toisen erän jopa voitin! Muuten on elämä ollut aika epäaktiivista. Jotenkin ärsyttää tällainen saamattomuus. Pitäisi tehdä jotain muutakin kuin töitä. Yritän etsiä hyvää sulkapallohallia, pitkän aikaa on tehnyt mieli pelata. Katsotaan mitä löytyy.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

CITY WALK

Tänään on sellainen päivä, että tekisi mieli vain maata sängyn pohjalla tekemättä mitään. Valitettavasti se ei varsinaisesti ole vaihtoehto, vuoro alkaa kello 15. Huonosti nukuttu yö, vapaapäivä tulossa enkä ole valmistautunut. Yleensä pari edeltävää päivää pesen pyykkiä, siivoan, käyn ruokakaupassa (vaikka aina vapaapäivänäkin pitää käydä, koska jotain unohtuu) jne. Nyt kaikki kasaantuu huomiselle, mutta ei voi mitään kun laiskottaa. 

Pari päivää sitten käytiin keskustassa uudella City Walkilla. Se on vielä rakenteilla. Se on vähän kuin pienen kaupungin keskusta, joka on rakennettu keskelle tätä jättikaupunkia. City Walkin takaa löytyy myös uusi Box Park, joka on konteista rakennettu ostos/ravintolakatu, josta löytyy vähän erikoisempia liikkeitä, myös Marimekon liike ja kahvila olivat rantautuneet kyseiselle bulevardille. Nyt on ehkä vähän liian kuuma nauttia kyseisestä kadusta, mutta varmasti talvella siellä on mukava tallustaa. Hyvää vaihtelua ostoskeskuksille. Nappasin kuvan juuri ennen kuin lähestyimme City Walkia. Näky oli niin tyypillinen Dubai. Pilvenpiirtäjiä ja autoja. Kovasti tekisi mieli tehdä jotain huomenna, jotain ei-tyypillistä Dubaille. Pitää alkaa googlata. Palataan pian!

maanantai 4. heinäkuuta 2016

HAIRDRESSER DAY

Nyt se on sitten ohi. Paluu takaisin normaalin aikatauluun odottaa huomenna. Eid alkaa. Se on vähän kuin Joulu, yhtä hulluutta. Tämä kesä on jostain syystä koetellut enemmän kuin ensimmäinen, ehkä siksi, että olen ollut enemmän ulkona. Viime kesä meni aika lailla sisätiloissa ja väliin mahtui myös pieni Suomi-visiitti. Tämä kesä, noh tämä kesä tuntuu, ettei loppua näy. Ollaan vasta heinäkuussa. Rakastan aurinkoa, mutta nyt on alkanut kosteus nousta niin epäinhimillisiin lukemiin, ettei enää naurata. Kauppareissun jälkeen olen yksi märkä läntti.

Kävin tänään kampaajalla hyviiin pitkästä aikaa. Lopputulos oli todella mieluinen, paljon parempi kuin kaupan 15 dirhamin hiusväri, mutta kampaajan hinta on jopa Suomen hintoja kovempi. Laitettiin vähän raitoja. Olen pikkuhiljaa palailemassa omaan väriin vaaleilla raidoilla höystettynä. Tämä oli ensiaskel siihen. Pinterest on täynnä niin monia kauniita kuvia ja kampauksia. Meinasi iskeä valinnan vaikeus. Joskus tekee mieli vähän vaihtaa. Tummat värit ei niinkään koskaan ole houkuttaneet, mutta vaaleiden eri versiot sitäkin enemmän. Kyllä piristi mieltä, kun on kiva uusi värivivahde. Yritän napata kuvan tässä lähipäivinä.

Kävin pari päivää sitten töiden jälkeen kokeilemassa mieltä merivesi tuntuu. Sellainen lämmin kylpy, kuplat vain puuttui. Ennen veden nousua oli myös aikaa taiteilla hiekkaan ylläoleva hieno teos. 20 minuuttia myöhemmin vesi nousi ja nielaisi kaiken, mutta kuva jäi.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

DAY OFF


Heipsan! Vaikka pari päivää on ollut aika haipakkaa töissä, päällimmäinen fiilis on silti lomamoodi. Pitää ottaa kaikki irti tästä kuusta.

Viime aikoina olen miettinyt, mitkä asiat ovat muuttuneet täällä ollessa. Yksi muutoksista on auringonotto. Aika pian muuton jälkeen huomasin, ettei ranta tai uima-altaat houkuttele enää samalla lailla. Auringonotosta tulee lähinnä mieleen ihosyöpä. Aika harvoin sitä oikeastaan tulee enää lähdettyä altailemaan. Mutta auringonpaiste..siinä on sitä jotakin. Rakastan sitä, että aurinko paistaa vuoden ympäri. Ja juuri sinä päivänä kun päätät lähteä altailemaan, myös silloin aurinko paistaa. Asunnolla on oma allas, mutta näin kesällä se on enemmän lämmin kylpyallas. Päivinä, jolloin mittari heiluu yli 40 tekee mieli pulahtaa kylmään altaaseen. Palmusaarelta löytyy rantaclubia rantaclubin perään. Näin ramadanin aikana pitää kuitenkin muistaa tarkistaa, että paikalta löytyy lisenssi tarjoilla ruokaa ja juomaa allasalueella. Se kun ei ole mikään itsestäänselvyys. Tekee muuten vähän tiukkaa kärvistellä altaalla ilman juomaa samalla kun mittari hipoo sellaisia lukemia, että iPhone ilmoittaa, että nyt on liian kuuma, palataan toimintaan sisätiloissa.

Valittiin paikaksi Riva rantaclubi. Iso allasalue ja viileä uima-allas. Siinä päivän mittaan pääsi nälkä yllättämään ja otettiin sämpylät ja vähän appelsiinimehua. Oli tarkoitus maksaa kortilla, mutta tarjoilija näytti vähän kiusaantuneelta joten sanoin, että voin maksaa käteisellä, ei ongelmaa. Pyöristin summan seuraavaan 5dirhamiin ja annoin laskun ja rahan tarjoilijalle. Siihen tarjoilija vastasi, että olisiko tippiä. Olin vähän kiusaantunut, että eipä oikeastaan, seuraava seteli on 100AED. Tarjoilija katsoi vuorotellen kumpaakin eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen. Aloin sitten etsiä lompakosta kiusallisen hiljaisuuden vallitessa. Samalla mietin, että mistähän hyvästä. Ensin tuotiin väärä lasku, ja muutenkin palvelu oli ihan kökköä ja johan siinä oltiin pyöristetty ylöspäin. Löysin viimein kympin ja tarjoilijan ilme oli, että kymppikö vain. Teki mieli huomauttaa, että palvelumaksu kyllä sisältyi jo hintaan. Oli vähän sellainen olo, että minäpä tästä lähden. Palvelualalla itsekin työskentelevänä tiedän, että on mukava saada tippiä, mutta oli vain niin röyhkeä asenne, että ei tehnyt mieli antaa.

Kotiin suihkuun ja laitoin vähän kasvonaamiota nassuun. Löysin koneelta Greyn anatomian vanhoja jaksoja. Eiliset tortillat odottavat tekijäänsä keittiössä. Saattaa olla, että laiskuus iskee ja jätän ne huomiseksi. Ensi viikko menee yövuorossa. 5 tai 6 vuoroa, en muista milloin on seuraava vapaa. Padi odottaa yöpöydällä, muistin juuri, että siellä taitaa olla pari kirjaa ladattuna, joita en ole vielä lukenut.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

RAMADAN KAREEM

Onhan tätä odotettukin, toiset enemmän toiset vähemmän. Itse kuulun siihen joukkoon, joka iloitsee Ramadanin alkamisesta. Kaupunki hiljenee, työvuorot lyhenee ja muutenkin päivät tuntuu hyvin seesteisiltä. Suorastaan nautin tästä tylsyydestä, koska muut 11 kuukautta painetaan tukka putkella ilman, että ehtii edes ajattelemaan. Mitkä piirteet ovat tyypillisiä tälle kuulle?  Ramadanin aikana muslimit tekevät töitä 6 tuntia, muut 7. Päivät paastotaan ja illalla sitten perhe ja ystävät kokoontuvat yhdessä syömään illallista, Iftaria. Päivän aikana tupakointi, syöminen ja juominen julkisilla paikoilla on kielletty kaikilta. Melkein kaikki ravintolat, pikaruokalat ja kahvilat ovat kiinni. Ruokaa saa ainoastaan ruokakaupoista. Tietenkin hotelleissa on ravintoloita päivällä auki, koska luonnollisesti kaikki eivät paastoa. Mutta silti, edes vettä ei saa juoda julkisilla paikoilla. Tämän kun muistaa, pääsee jo hyvin pitkälle. Tietenkin Ramadanin aikana pukeutuminen on konservatiivisempaa ja katukuvassa näkyy abajoja tavallista enemmän. Yökerhot sulkevat myös ovensa kuukaudeksi. Musiikin soittaminen on myös rajoitettua. Omissa korvanapeissa saa tietenkin kuunnella, mutta esimerkiksi kaikki taustamusiikki kaupoissa, hotellien auloissa tai muilla julkisilla paikoilla on kielletty.

Ihmettelette varmaan kuvavalintaa. Noh, sehän on minun käsi. Koska tässä kuussa on enemmän aikaa, niin ajattelin sitten vähän repäistä. Kaikki kauneuteen ja kosmetiikkaan liittyvä on aina ollut lähellä sydäntä, joten tänään kävin vähän ehkä kaverinkin innostamana laittamassa geelilakkauksen kynsiin. Kyseessä on omaan kynteen tehtävä kestolakkaus, jonka pitäisi kestää noin 2 viikkoa. Ei siis mitään korpin raatelukynsiä vaan vaaleanpunaista lakkaa kynsiin. Toisessa kynsistudiossa oli kivempi nudeväri, mutta aikaa oli rajatusti. En edes ollut kiinnittänyt huomiota, miten pahassa kunnossa kynsinauhat olivat, kunnes studion nainen puhdisti kynnet ja muotoili ne niin nätiksi. Kaikki ylimääräinen kynsinauha leikatiin pois ja voi pojat sitä oli jonkin verran. Ehkä sellainen puhdistus tekisi Edwarttia myös jaloille. Varpaat olivat sellaisessa kunnossa, ettei niiden kynsiä kehdannut näyttää heti käsien perään.

Sitten on vielä vähän surku-uutisia. Rakasta sitä kun pitkän päivän jälkeen tulee kotiin ja voi hetken tuijottaa Netflixiä, välillä sitä tarvitsee vähän telkkuaikaa. Eipä tuijotella enää. Olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että Suomen Netflix on toiminut VPN-yhteuden kautta. Eipä toimi enää. Netflixin VPN blokkaus on ollut meneillään jo jonkin aikaa ja nyt se sitten löysi minun käyttämän yhteyden ja se oli siinä. Tämän maan Netflix -tarjonta on aivan jäätävän huono, eikä se ole yhtään sama asia, kun voi laittaa suomi -tekstityksen päälle ohjelmaan ja vaan katsoa. Nyyh, ei enää television katselua. Vaikka yritän nähdä tämän positiivisesti, että nyt aikaa jää muuhunkin, mutta kyllä se tunnin telkkutauko silloin tällöin on oikeasti aika mukavaa.

Tein tässä pari viikkoa sitten muutoksia blogipohjaan. Teksti ja kuvat levenivät hieman. Hihkaiskaa sähköpostiin, jos muutos ei ollut hyvästä. Tai jos on ideoita tai parannusehdotuksia. Isompaa tekstiä, tai kapeemmalla alueella kirjoitusta jne..Silloin tällöin istun alas ja muokkailen kirjoitusalustaa paremmaksi, mutta oma silmä on joskus sokea muutoksille.

maanantai 23. toukokuuta 2016

ZIP -LINE





En voi vieläkään uskoa, että tein sen. Olin ihan jalat nuudeleina matkan jälkeen. Zip-line oli haaveina jo jonkin aikaa. Jahkailin kuitenkin aina, koska vaijerilasku oli aika kallis. Ajatus lähti sen jälkeen kun hukkasin avaimet vessapyttyyn. Sitä voi kuukauden tehdä kovasti töitä ja sitten yhden tyhmän virheen takia menettää puolet kuukauden palkasta. Joskus pitää myös elää ja tehdä jotain. Luulin pitkään, että Zip-line on itse asiassa lopettanut. Oikeastaan tämä vaijeri aloitti Dubaissa niin, että ainoastaan harvat ja valitut kutsutut pääsivät kokeilemaan. Jossain vaiheessa suosio pääsi sitten yllättämään eikä vaijeria suljettukkaan vaan se avattiin koko kansalle. Koko vaijerin piti olla Limited Edition ja vain väliaikainen tempaus, mutta ilmeisesti se jäikin auki. Lippua ostaessa minulle kuitenkin sanottiin, että vaijeri on auki ainoastaan enää tämän kuun loppuun, mutta kuka tietää ehkä se on vain markkinointitemppu. Joka tapauksessa, en halunnut ottaa riskiä, koska ei missään maailmassa pääse tälläisiin maisemiin. Lainasin selfie-kepin kaverilta ja kiinnitin GoPron sen päähän. Koko matka tallentui videolle, josta nappasin näyttökuvana kätevästi valokuvat matkan varrelta. Aikamoinen kyyti oli, mutta hyvin tyytyväinen että tuli tehtyä.

perjantai 13. toukokuuta 2016

RC DIFC







Nyt kun traagisesta avainseikkailusta on selvitty voidaan palata viime vapaapäivän tunnelmiin. Käytiin vierailemassa toisessa kaupungin RC hotelleista keskustan alueella. Kyseessä on enemmin Business-tyylinen hotelli. Myös huonemäärältään tämä hotelli on isompi. Ensimmäistä kertaa hotellissa asiakkaana, jännittävää. Otettiin huone Club Lounge paketilla. Siihen kuuluu aamupala, kevyt lounas, kevyt illallinen ja drinkit. Lähdettiin töiden jälkeen ja vietettiin seuraava vapaapäivä altaalla loikoillen ja Club loungessa syöden. Huone oli 13.kerroksessa, melkein ylimmässä mahdollisessa. Teki kyllä Edwarttia päästä pois töiden maailmasta. Aamupala oli juuri sopivasti, tilattiin vielä erikseen vohvelit. Uima-altaalla ei ollut ruuhkaa, saatiin olla koko päivä hyvin rauhassa. Käytiin myös testaamassa kaikki (ilmaiset) palvelut Spassa muun muassa höyryhuone ja sauna. Ensimmäisenä iltana käytiin kokeilemassa myös sisäuima-allas. Kolmas RC hotelli sijaitsee Abu Dhabissa. Toivottavasti pääsisi sielläkin käymään, oli niin virkistävää nähdä ja kokea tämä hotelli.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

NOT MY DAY

Tänään ei ollut mun päivä. Sattuipa hieman nolosti tänään töissä. Olin juuri nousemassa ylös vessapytyltä ja kaikki tavarat, kännykkä, avaimet ja huulirasva tipahtivat alas viereiseltä tasolta. Kaikki esineet tipahtivat korkealta, kävi kova kilahdus ja luulin, että kännykkä meni tuhannen säpäleiksi. Nostin sen ylös ja kuin ihmeen kaupalla se selvisi naarmuitta. Seuraavaksi silmiini osui huulirasva, jonka nostin. Juuri kun olin alkamassa etsiä avaimia vessa veti itsensä. Kuului vain kling ja arvasin, missä avaimet olivat, siellä pytyssä tietenkin. Nipussa oli kaikki avaimet, kotiin, lokeroon, yöpöydän laatikkoon ja turvasäiliöön. Kaikista eniten tietenkin syö turvasäiliön avain, lokeron murtaminen maksaa 200€. Että sellainen päivä tänään. Kännykän olisi vielä voinut laittaa vakuutukseen, mutta jos jotain joskus sattuu niin sattuu niin ettei vakuutus korvaa.

Tulin juuri kotiin ja yritin tiirikoida yöpöydän laatikkoa auki. Siihen ei ole vara-avaimia. Tietokone on siellä sisällä. Aamulla jätin padin lataukseen, yleensä sekin on päivät lukkojen takana. Pitääpä tästä lähteä metsästämään työkaluja, joilla saa laatikon auki. Palataan myöhemmin kuviin toissapäiväiseltä vapaalta.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

SICK

Heipsan! Kohta on viikko ollut maha sekaisin, joten eilen oli sitten aika mennä ensimmäistä kertaa lääkäriin täällä. Tunnin odotus ja pääsi sisään. Tuli kolmea erilaista lääkettä, tänään soittelevat toivottavasti verikokeen tulokset. Vähän heikko olo ollut koko ajan. Lääkäri sanoi lopuksi, että älä sitten syö mitään tulista, roskaruokaa tai lihaa. En tiedä missä maassa kyseinen lääkäri elää, mutta joku vaihtoehdoista toteutuu aina. Eilinen päivä meni oikeastaan pyykätessä. Jotenkin viikon ajalta kertyy kaikki ja sitten vapaapäivänä pitää juosta, että ehtii saamaan kaiken valmiiksi seuraavalle työviikolle. Eilen en käynyt ruokakaupassa, joten tänään pitää juosta ennen työvuoroa. Palataan pian langoille.

torstai 14. huhtikuuta 2016

UPDATE

Heipsan! Viime viikkoina aina kun sähköposti kilahtaa, olen avannut sen parasta toivoen. Kai se on nyt aika myöntää, että sesonki on hiipumassa, samoin avoimet työpaikat. Syksyllä taas uutta toivoen. Ei sillä, etteikö kaikki olisi hyvin. Kaikki on ihan ok. Työ vaan on aika samaa ja palkka samoin. Pääsen yleensä iltapäivä viideltä töistä, joskus kokkailen kotona tai sitten syön kevyttä iltapäivää ja sitten nukkumaan. Tällä kaavalla mennään 6 päivää. Seitsemäntenä päivänä on vuorossa pyykinpesua ja ruokaostoksia. Saattaa olla, että olen kertonut tämän jo aikaisemmin. Tällaisia ne päivät kuitenkin ovat. Eivät eroa toisistaan. Yllä olevan kuvan nappasin pari tuntia sitten, kun pääsin töistä. Kiirehdin Carrefouriin, supermarkettiin ennen bussin lähtöä. Otin pakasteesta sulamaan viimeisen Jälkiuunipalapaketin ja piti saada vähän päälystettä leivälle. Maistui niiiiin hyvälle. Olisi pitänyt ostaa jotain hyttyssalvaa samalla apteekista. Laskin eilen 15 puremaa pelkästään pohkeiden alueella yhdessä jalassa. 28 molemmissa. En ymmärrä, mistä niitä tulee, kun en ikinä näe enkä kuule yhtäkään. Mylläsin eilen sängyn ympäri, jos puremat olisivatkin petipunkkeja, mutta en kyllä mitään löytänyt. Outoa on, että ne ovat ainoastaan pohkeiden alueella. Kävisi järkeen, että saisin puremia töissä, koska hame ei peitä pohkeita. Vaikea sanoa, mutta joka tapauksessa tekisi välillä mieli raapia koko sääri puhki. Tilanne on tarkkailun alla. Pyysimme huomiselle punkkitarkastuksen ja suihkutuksen. Nyt lähden vähän jaloittelemman ulos. Mielikin vähän reipastuu, kun saa raitista ilmaa.  Palataan pian.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

SURROUNDINGS

Kun muutin tänne Puutarha-alueelle olen todellakin saanut nauttia vihreydestä. Myös jalkakäytävät on kaupungissa hyvin harvinaisia, mutta täältä niitä löytää. Aavikkoelämä alkoi jo vähän tympiä, joten tämä muutos oli hyvin tervetullut. Vähän sääli sinänsä, etten ole oikein vielä edes kunnolla ehtinyt tutustumaan alueeseen kunnolla. Päivät venyy pitkiksi, illalla sitä menee vain suoraan nukkumaan. Vapaapäivien ainoa aktiviteetti on ollut sukkahousujen tai työpaidan metsästys ja sitten vähän ruokaostoksia. Olen tutustunut moniin harjoittelijoihin, jotka tulivat samalla sisäänheitolla kuin itse. Heillä on 6kk aikaa käydä kaikki aktiviteetit läpi, ja niitähän riittää. Itseäni on alkanut vähän kiinnosta  Zip-line, joka on vaijerilasku suihkulähteiden yli Burj Khalifan juurella. Tosin hinta on kuulemma 600aed. Viimekuussa pidin budjettikirjaa, jäin voitolle ensimmäistä kertaa, 96aed. Tätä menoa Zip-line laskua voisi kaavailla siis ensivuodeksi.. Yksi erittäin lupaava työmahdollisuus koki juuri mahalaskun, joten ei kun taas hakemaan.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

PARCEL

Heipsan! Viikon paras uutinen oli ehdottomasti kotoa lähetetyn paketin päätyminen oikeaan osoitteeseen. Puhelimeen oli jäänyt yksi vastaamaton puhelu työpäivän aikana ja arvasin heti mistä oli kyse. Tunnin verran juoksin ympäri hotellia, mihin jakaja oli sen jättänyt ja viimein löysin oman pakettini. Posti toimii. Fazerin suklaa on jo melkein kadonnut, namskis namskin. Pari päivää sitten olin ihan suru puserossa, kun söin viimeisen ässä mixin ja keitin viimeisen Superpuuro hiutaleen. Puuro oli erittäin hyvää. Olen tehnyt koko kuukauden aamuvuoroja ja keittänyt joka aamu puuroa. Paljon parempi aamupala kuin työpaikan kumikanamunat. Olen suht vakuuttunut, että ne on keitetty viikko ennen tarjoamista. Elovena puurohiutaleita on vielä jonkin verran jäljellä, jatketaan niillä tästä eteenpäin.

Nyt kun keittiö on "siivottu" on kiva tulla kotiin. Lainausmerkit syystä, että 60% on silti vielä pelkkää rojua, loppuun kuluneita paistinpannuja jne. Kyllä tekisi niin mieli siivota oikein kunnolla, mutta eipähän enää ainakaan tarvitse katsella hiustenkuivaajaa ja suoristusrautaa keskellä keittiötasoja, vielä kun ne pehmolelut lähtisi. Joulukuusikin pääsi pakettiin. En muista mainitsinko tästä jo viimeksi, mutta niin se vain paketoitiin pahvilaatikkoon. Ilmeisesti kävin tarpeeksi monta kertaa kuusen juurella kilkuttamassa kelloja. Joitakin myönnytyksiä on ollut pakko tehdä. Esim. jouluvalot aion nyt jättää rauhaan. Niitäkin olen käynyt heiluttelemassa pari kertaa jos ne vaikka vahingossa irtoiaisi. Pirun tiukkaa teippiä.

Kiveäkin kovempaan sänkyyn olen jo tottunut. Se sujui aika nopeasti ja kivuttomasti. Kai sitä on päivän jälkeen niin väsynyt, että nukkuu vaikka seisten. Tänään oli tunnin koulutus ja kyllä ne silmäluomet taisi vähän lurpahtaa. En sentään tuhissut, mutta pienet päiväunet otin takarivissä. Tällä kertaa ei oikein ole kuvia näyttää. Perjantai taitaa olla vapaa. Viimein kun kaikki alkaa olla hankittu kämppään voi taas alkaa keskittyä muihin puuhasteluihin eli  kuvailuun. Peitto pitää tosin vielä ostaa. Perjantaina voisi olla Ikea päivä.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

ADJUSTING



Hellurei! Kaupunki alkaa pikkuhiljaa toipua vesisateesta. Vieläkin tosin joitakin alueita on veden peittäminä, mutta ne ovat lähinnä maata, jossa kukaan ei kävele. Pari kuvaa ehdin ottaa viime viikolla kun bussi kahlasi melkein ikkunoita myöten vedessä. Tätä kaupunkia ei todellakaa ole rakennettu vesisateelle. Isot tankkiautot joutuivat imemään vettä kaduilta, kun viemäreitä ei ole. Oikeastaan vesisade oli tietenkin mukavaa vaihtelua, mutta en järin arvostanut kahden tunnin kotimatkaa.

Töissä on kaikki hyvin. Peitevoide, jonka ostin apteekista ennen lähtöä on todella todella hyvä. Lisään yhden kerroksen joka aamu ja tatuointi on peitetty. Lisäksi voide on veden kestävä, joten se ei lähde suihkussakaan pois. Nilkan ympäri kierrän kerroksen sideharsoa, kun en viitsi sitä sotkea, muuten omat farkut on vähän tatinassa. Ainoa pieni miinus itselle tulee, että otin liian tumman värin. Kokeilin aluksi light versiota, joka oli aivan liian vaalea. Apteekissa tietenkin kokeilin mediumia vaalean päälle, joten tästä sekoituksesta tuli täydellinen väri. En sitten tajunnut, että se medium näyttää juuri oikealta, koska alla oli kerros kaikken vaaleinta väriä. Joten pieni pyyntö lähtisi kotiin päin. Täällä oltaisi yhtä Vichy tuotetta vailla. Ei se väriero sukkahousujen läpi niinkään näy, mutta kotiin lähtiessä jalassa on hyvin epämääräinen tumma läiskä, joka ei lähde edes pesemällä pois. Ilmeisesti pakettipalvelu toimii täällä hyvin. Toistaiseksi en ole kuullut tarinoita kadonneista paketeista, kunhan käyttää DHL tai Aramexia tai muuta vastaavaa palvelua.

Muutto on viimein saatu päätökseen, joitakin yksittäisiä tavaroita on vielä vanhassa kämpässä. Se on iso helpotus, kun voi tulla kotiin, eikä tarvitse alkaa järjestellä tavaroita. Jotain muutakin on saatu aikaiseksi. Päätin vihdoin alkaa pitää kirjaa kulutuskirjaa. Jokainen ostos merkataan ylös. Näin pienellä palkalla on kai pakko seurata menoja, joten saa vähän suuntaa, miten paljon kuluttaa. Ainakin taksikulut on puoliintunut. Tietenkin pari kertaa on muuton takia joutunut ajelemaan, mutta uskon että seuraavassa kuussa huomaa jo selkeän eron.

torstai 10. maaliskuuta 2016

FIRST WEEK

Vihdoin, hetki istua alas, avata tietokone ja hengittää. Oli hyvin erilaista tällä kertaa tulla Dubaihin. Viime kerralla saavuin ilman mitään odotuksia, joten ei se maailma kaatunut vaikka kaikki olikin vähän vinksallaan. Tällä kertaa vuorossa oli aivan täysi romahdus. Jotenkin aavistin, ettei kukaan tulisi olemaan kentällä vastassa, kahden tunnin odotuksen jälkeen vihdoin joku saapui. Siinä vaiheessa uni painoi jo silmää, sitten piti vielä odottaa tunti, koska lisää ihmisiä saapui. Viimein aamulla kun päästiin asunto-alueelle, ulkokuoren perusteella heräsi toivo. Tämä on juuri sellainen kuin kuvittelin ja vielä parempi. Puistoja, kävelyteitä, ulkopuolella täysin vihreää, yksi hienoimmista rakennuksista, marmorilattiat. Olin niin täpinöissäni, että saan nähdä huoneen. Siihen se ilo sitten jäi.

Saavuin sellaiseen sikolättiin, että oksat pois. Tilaa oli vaikka muille jakaa, mutta joka puolella oli tavaraa ja roskapussia, paperipussia, papereita, tiskejä. Kaksoissänky oli vaihtunut 80cm leveään sänkyyn, kivikovaan sellaiseen. En elämässäni ole kokeillut niin kovaa patjaa. Ihan kuin lattian päälle olisi laitettu lakana. Piti oikein katsoa, että oliko siellä patja. En nyt tiedä kutsuisinko moista härpäkettä patjaksi, mutta ilmeisesti se ajaa patjan asemaa. Piti vielä varmuuden vuoksi kokeilla kämppiksen sänkyä. Jep, sama laulu. Huoneemme keskipiste on täydessä tällingissä oleva joulukuusi. Sanat eivät riitä kuvaamaan, miten paljon haluaisin heittää kuusen parvekkeelta alas. Yritin hienovaraisesti tiedustella, olisiko kuusi menossa pakettiin lähiaikoina, mutta se on kuulemma ollut siinä jo kaksi vuotta, että päätin luovuttaa.

Oli vain kertakaikkiaan pakko purkaa tavarat heti saapumisen jälkeen, muuten olisin ottanut seuraavan lennon takaisin Suomeen. Jatkoin tutkimusmatkaani keittiöön, Voitte varmaan kuvitella jääkaapin sisällön ja kaikista pahinta on, että aluksi luulin, että 4 tyttöä jakaa saman kaapin, siksi se on niin täynnä. Noh, tämän viikon aikana on selvinnyt, että kyseessä on vain yhden tytön tavarat. Saman joka valitettavasti jakaa vessan kanssani. Itsellänihän noita kauneustavaroita on jonkun verran. Nyt voin kertoa, että oma kokoelmani kalpenee kämppikseeni verrattuna. Hänen kokoelmansa tosin koostuu pääosin tyhjistä purkeista, joita en vain uskalla heittää roskikseen. Luojan kiitos kämppikseni ei meikkaa. Muuten en tiedä, minkälaisessa tavarahelvetissä eläisimme. Ihmiselle, joka rakastaa järjestystä, elämä tässä kämpässä on yhtä tuskaa. Minulla on myös paljon tavaraa 5 matkalaukullista, mutta kaikki se on noin 8 neliömetrin sisällä armeijamaisessa järjestyksessä. Looginen valinta olisi siis pyytää huonevaihtoa. Asiasta tekee monimutkaisen kaksi faktaa. Tämä on koko kerrostalon ainoa asunto wifi-yhteydellä ja pesukoneella. Tässä on kaksi asiaa, jotka tekee elämisestä mukavaa. Ei tarvitse lähteä yhdeksännestä kerroksesta ensimmäiseen vain käyttääkseen nettiä, eikä tarvitse käyttää pesutupaa. Että se on vain opeteltava katselemaan rojua ja roskaa. Valitettavasti kämppikseni ei ole lähdössä yhtään mihinkään, eli se on vaan parempi tehdä tuttavuutta joulukuusen kanssa. Mulla ja kämppiksellä ei oikein synkkaa, jos nyt rehellisiä ollaan, mutta suurimman osan ajasta hän viettää poikaystävänsä kanssa, joten olen yksin täällä rojukamarissa, joksi tätä kutsun. Pidän huoneen keittiöstä. Kaiken sen lian alta paljastui erittäin hieno ja tilava keittiö. Valitettavasti aika ei ole oikein riittänyt perusteellisen puhdistukseen ja luulen, ettei sitä arvostettaisi täällä, joten pieni pintasiivous sai kelvata.

Töissä päähän on kaadettu aika kasa infoa. Välillä vähän väsyttää ja on vähän luuseri olo, kun ei vaan tiedä, missä on esim. lähin vessa, mutta työrintamalla ei ole valittamisen sijaa. Kaikki on sujunut hyvin.

Sellaista täällä. Huomenna on vapaapäivä. Aikomuksena levätä ja järjestellä tavaroita. Eilen satoi kaatamalla koko päivän. Monet kaupungissa pitkään asuneet sanoivat, että viimeiseen kymmeneen vuoteen ei ole nähty vastaavaa. Tänään kesti kaksi tuntia tulla kotiin, koska kaupungissa ei ole viemäreitä, joten kaikki vesi jäi kadulle. Autoja meni rikki, kun ne ajoivat lätäköissä, joissa vesi oli ikkunaan asti. Meilläkin oli vesi poikki, mutta eipä se paljon enää haitannut, kun koko viikkoon ei ole tullut lämmintä vettä. Vesikatkos oli vain kaiken huipentuma. Tässä linkki, jos haluatte kurkata, minkälainen ilma oli eilen.

https://www.youtube.com/watch?v=V1HBNXoQZLM

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

EATING OUT







Heipsan! Melkein on kotiinpaluun aika. Tiistaina lähtee lento, tosin viimeaikoina on ollut niin paljon sähellystä, että parempi vielä tarkistaa. Eilen käytiin hyvin mielenkiintoisessa ravintolassa El Poble Sec alueella, muistaakseni ravintolan nimi oli La Tasqueta de Blai. Pienet tapakset eli pintxos olivat esillä baarissa, josta sai mielensä mukaan valita mitä teki mieli. Lopuksi tikut laskettiin ja sen mukaan maksettiin. Yksi tikku maksoi euron. Tulin aika nälkäisenä ja kun näin miten pieniä leipiä oli tarjolla, ajattelin, että en ikinä selviä täältä ulos alle 20 euron. Neljän leivän jälkeen vatsa venytteli jo viimeisiä, en ymmärrä. Todella erilainen idea ravintolalle ja vieläkin ihmetyttää, että toimiiko se. Hammastikku on kuitenkin aika helppo pudottaa lattialle, kontrolli kun ei ollut mitenkään suurta, senkun söit. Kaikki tämä yhdistettynä hyvin pieneen tilaan ja väenpaljouteen -heti heräsi rikollisia ajatuksia, kun näki ravintolan..köh köh. Maksettiin silti tietysti joka tikku. Hyvin mielenkiintoinen idea, täytyy sanoa. Tarjoilijatkin, jotka toivat uusia lautasia tiskille olivat kaikki tatuoituja ja lävistyksiä näkyi joka toisella ympäri kasvoja. Suoraan jostain rokkikonsertista pitkine nahkatakkeineen. Tänään ei oikeastaan olla tehty mitään. Sain pienen ahdistuksen aikaiseksi, kun tajusin, että olin hyväksynyt verkkopankissa lentolippulaskun kahdesti ja nyt se halutaan myös veloittaa kahdesti. Aina sattuu ja tapahtuu. Matka käy siis tiistaina ensimmäiseksi S-Pankin asiakaspalveluun.

tiistai 16. helmikuuta 2016

ANDORRA - VALLNORD




Tunnelmia Andorrasta. Täällä oli pitkä viikonloppu, perjantai oli pyhäpäivä. Pakattiin perjantai iltapäivällä ja lähdettiin bussilla ajelemaan kohti Andorraa noin kahdeksan aikaa illalla. Matka on noin 4 tuntia. Ajettiin illalla vältääksemme ruuhkan. Barcelonasta on suht lyhyt matka Andorraan, joten aamulla tiet olisivat olleet tukossa. Olimme varanneet kaiken etukäteen matkatoimiston kautta. Itsehän en mikään suuri lasketteluguru ole, mutta 166€ johon kuului bussimatkat, hotelliyöt pe-su, aamupala, illallinen ja välinevuokra oli kyllä edullinen. Hotellista tai ruuista ei mitään valittamista, kaikki oli viimeisen päälle järjestetty. Ja sitten itse tärkeimpään eli lasketteluun..oma kokemus on lähinnä ollut seuraava: Kokonniemi, -20 astetta, sormet ja varpaat umpijäässä. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla. Ennen matkaa sain onneksi Aleksandran vanhat hanskat lainaan, ainoastaan lasit kävin ostamassa alennuksesta, koska ilman laseja ei kuulemma näe mitään. Muuten tunsin olevani hyvin varustautunut matkaan. Koko viikonlopun tavarat mahtuivat reppuun, mistä olin vähän ihmeissäni.

Lauantai aamuna pukiessa luoja kiitos ymmärsin, että jos ulkona on 10 astetta lämmintä rinteessä ei voi olla -20. Villapaita jäi kotiin ja kevyt neule alle. Viikonlopun paras päätös. Olisin sulanut villapaidassa. Mikä auringonpaiste ja ihanan lämmin tuuli huipulla olikaan. Rinteiden alkutasanteelle oli pitkä matka hissillä ylös. Olimme vähintään 2000 metriä maan tai merenpinnan yläpuolella. Ja siitä pääsi vielä vaikka miten monella hissillä ylöspäin. Pysähdyimme hetkeksi pienelle after ski -tuokiolle rinteiden lomassa. Luulin näkeväni harhoja kun cokis maksoi 3€ ja hampurilainen 6,5€. Paikka ei todellakaan ollut hinnoilla pilattu. Minusta hiihtokeskus oli valtava, mutta toinen lähellä oleva Granvalida on kuulemma vielä suurempi. Tämä oli kyllä ihan riittävän iso. Ei edes menty korkeimpaan mahdolliseen paikkaan. Tosin taidotkaan ei ihan riitä vielä muuhun kuin hiihtohississä istumiseen ylöspäin. Laskettelin kuin Vilma Varovainen lähinnä vihreitä tai sinistä vaikeusluokkaa olevia mäkiä. Yksityistunti maksoi 40€, mutta tuli niin iso puhelinlasku viime kuulta kaikesta soittamisesta Mehiläiseen, että oli pakko jättää tunti väliin ja mennä niillä taidoilla mitä oli. Kerran muksahdin lumikasaan, mutta kaikki raajat kasassa tultiin alas. Jalat oli aika mustelmilla päivän päätteeksi, varusteet ei varsinaisesti sisältäneet pehmuksia. Aleksandra ei ollut yhtä onnekas vaan kaatui, kun oli nousemassa pystyyn tasaisella maalla. Ranne taipui jokseenkin outoon asentoon, joten sunnuntaina ei laskettu enää vaan käytiin kiertämässä keskustaa. Hyvä niin sillä varusteista saadut mustelmat ilmoittivat olostaan sunnuntai aamuna. Vielä on jäljellä vähän lihaskipuja, oudokseltaan kun lähti laskemaan, mutta muuten ollaan yhtenä kappaleena molemmat. Ranne voi hyvin, taisi olla vain pieni venähdys.

Olen tyytyväinen, että mentiin. Auringonpaiste teki hyvää. Taidot on vähän niin ja näin, ylöspäin on mukava mennä hissillä ja katsella maisemia. Alastulo jännittää vielä.

tiistai 9. helmikuuta 2016

WEEKEND







Heipsan! Kaupunki on todellakin kuin tehty minulle. Nyt talvisin tietenkin on vähän viileä aina välillä, mutta lähes joka päivä on ollut auringon paistetta. Oikeastaan on mukava laittaa välillä vähän villapaitaa päälle, saman t-paidan sijaan. Viikonloppuna kavuttiin Bunkers del Carmeniin katselemaan Barcelonaa ylhäältä, näköalat oli mahtavat, kuvat ei niinkään onnistuneita, yritän löytää jonkun hyvän. Ennen ylös kiipeämistä kierreltiin sunnuntaina kaupunkia. Pieniä kujia ja katuja löytyy vaan niin paljon. Olen yrittänyt pitää kirjaa myös hyvistä ruokapaikoista. Oikeastaan 90% olen tehnyt kotona ruokaa, mutta välillä on kiva pysähtyä haukkaamaan välipalaa. Tuleva viikonloppu jännittää hieman. Kuten aavistin lähdemme laskettelemaan Andorraan, joka on suht lähellä Barcelonaa. Siitä on hieman aikaa kun viimeksi oli monot jalassa. Toivottavasti tulen yhtenä osana takaisin. Jalat taitaa tutista jo mäen alla ennen kuin on edes suksia sovitettu, mutta eiköhän se ensimmäisen laskun jälkeen ole helpompaa.

perjantai 5. helmikuuta 2016

COOKING...

Hellurei!

Ajattelin nyt valottaa miten tämä ruokapuoli on hoidettu, kun siellä ruudun takana varmasti on uteliaita kuulemaan, miten ihmeessä olen selvinnyt. Minä ja keittiö herättää itsessänikin katastrofiin viittaavia osia ja aineksia. Ja kyllähän tänään vähän kauhun sekaisin tuntein avasin sitä kanapakettia, mitähän tästäkin tulee. Vaihe 1 oli mennä kauppaan. Tässä ei ollut mitään vaikeuksia. Tarvikkeet löytyivät heti. Toinen vaihe oli odottaa, ettei paikalla ollut todistajia. Tämä vaihe kesti ja kesti, tein jo pientä nälkäkuolemaa, mutta viimein talo oli tyhjä ja pääsin aloittamaan. Riisi kattilaan, vettä ja levy päälle. Öljyä paistinpannulle ja kanat siivuiksi. Leikkasin kanasta kaikki epäilyttävän näköiset palat pois, hyvä tuli. Aika ajoin lisäilin vettä pannulle, kun näytti vähän siltä, että noh, että ne kaipasi vähän vettä. Tietenkin joku päätti tulla kotiin ja keittiöön. Omat kanat näytti siltä, että ne potee vähintään viidennen asteen vesikauhua. Kämppis vilkas pannua, olin ihan vaan cool, tältähän sen kuulukin näyttää. Mistä se tietää mitä Suomen perinneruokia olen juuri kokkailemassa. Riisit näytti vähän yksinäisiltä siinä kattilassa, ja tulin siihen tulokseen, että levy ei toiminut. Siirsin ne toiselle levylle ja johan alkoi tapahtua. Vähän pippuria, currya, paprikaa sipulia ja kanaliemikuutio pannulle ja kaikki alkoi näyttää hyvälle. Master Chef Nina ilmoittautuu. Olin niin nälkäinen, että vähän ehdin jo nakertaa annoksesta ennen kuvaa, mutta tässä lopputulos. Nam

Muina päivinä olen väsännyt tortilloja ja vihanneskeittoa ..ja okei, kerran tein pakastepizzaa.


FEELING LIKE SPRING



Kevättä ilmassa, ainakin siltä tuntuu. Joka päivä olen kulkenut katuja edestakaisin ylös ja alas, ja olen tullut siihen tulokseen, että on villapaitakeli. Sellainen, että laittaa pari neuletta alle ja paksun villapaidat päälle niin avot. Joka päivä olen edenyt pidemmälle, mutta tietenkin kaupungissa on kujia ja katuja vaikka millä mitalla, ihan mahdotonta olla eksymättä.

Sain myös kutsun unelmien työpaikkaan, ja heti perään sähköpostia, että oho ei paikka ollutkaan auki. Kyllähän se vähän harmitti, mutta minkäs teet. Huominen on tarkoitus pyhittää Ritz-Carlton kirjan lukemiselle. Kai se on parempi, ettei ihan luolasta tule ensimmäiseen työpäivään. Päivät menee niin nopeasti, että ei perässä pysy, niin se on ensimmäinen viikko jo hujahtanut ohi, melkein. Lauantaina on tarkoitus kiivetä näköalapaikalle ja myöhemmin vierailla Palo Alto markkinoilla. Pientä ohjelmaa luvassa viikonlopuksi.

tiistai 2. helmikuuta 2016

BACK IN BARCELONA

Hupsista, niinhän se tammikuu vain hujahti ohi.

Jotenkin tuntui ylivoimaiselta avata blogia ja aina se keikkui mielessä. Mutta sitten kun saa sivun auki päivittäminen sujuu kuin tanssi. Kai se on vaan se aloittaminen. Ja kun joutuu miettimään sainko tänään mitään aikaiseksi. Noh, kyllä aika paljon on saatu aikaiseksi sitten joulukuun. Päällimmäisenä nyt tietenkin työpaikan vaihtaminen. Sitä ennen oli kuitenkin hyvä aika ottaa vähän aikalisää ja olla tekemättä paljon mitään Barcelonassa. Aika huono olen olemaan tekemättä mitään, joten jo toissapäivänä ihan vain huvin ja urheilun vuoksi hain paria työpaikkaa. Kutsu haastatteluun tuli eilen aamuna ja iltapäivällä sitä jo oltiin googlemapsin kanssa etsimässä oikeaa osoitetta. Varsinaisesti työ ei niinkään ollut sitä mitä etsin, mutta haastattelukokemukset ei ikinä mene hukkaan.

Siinähän sitä sitten oltiin, elämäni ensimmäinen ryhmähaastattelu. Ehdottomasti äärimmäisen epämukava kokemus. Haastattelun jälkeen mentiin Sangrialle, ja voitte arvata miltä tuntuu kun juo puoli litraa Sangriaa yli vuoden Dubai oleskelun jälkeen. Onneksi kotimatka oli suoraa tietä 20min kävellen ja yksi oikealle. Kaikista ihmeellisintä oli saada lasku Sangria lasista, 2,5€. Dubaissa voi ottaa pilkun tuosta välistä pois ja heittää pari nollaa perään ja päästään Dubain hintoihin. (No ei nyt ihan, mutta 25€ oon joskus nähnyt Sangria lasin maksavan.)

Tänään tein sitten pienen kaupunkikierroksen. Tähtäimessä oli Geox, italialainen kenkämerkki, jonka hinnat Dubaissa on ihan taivaissa. Yhdet työkengät löytyy, mutta rehellisesti ei tekisi pahaa olla toiset, 10 tunnin päivät seistessä välillä kaipaa vaihtelua. Kaiken googlettelun ja tutkimusten jälkeen Geox oli se merkki, jonka halusin. Totta kai merkin kauppa löytyi myös Dubaista ja kävin sovittamassa kenkiä. Ne oli kuin tehny mun jalalle. Paksu korko, hengittävä materiaali ja täydellistä nahkaa. Hinta nyt sattui sitten olemaan ihan liikaa. Mutta mutta niin kuin arvasin, täällä hinnat ovat puolet Dubain hinnoista ja iskin heti alennushyllyyn. Siellähän se sama pari, mitä sovitin oli euroopan hinnoissa ja -30% alennuksella. En tosiaan luokittele itseäni alennushaukaksi, mutta nyt kyllä onnittelin itseäni. Kassalla oli tilanne sitten ihan toinen. Myyjä ilmoitti tylysti, että tämä on klassikkomalli, ei tästä mitään alennusta tule, sori. Ei mitään sori, jos jotain tämän vuoden aikana olen oppinut on, että miten muutamalla sanalla ja eleellä saa alennusta. Tyytyväisenä lähdin sitten kassi kourassa ulos kaupasta - alennuksen kanssa.

Viimein on myös kamera päässyt näkemään päivänvaloa. Nyt ei ainakaan voi sanoa, ettei ole aikaa, joten saatan eksyä tänne blogin puolelle huomattavasti useammin. Tässä vielä nämä uutukaiset lähikuvassa.